Tutustumista

Viime viikolla (ja hieman jo edelliselläkin) sain mahdollisuuden mennä eri ihmisten mukaan tutustumaan heidän työhönsä Black Brookin metsäalueella. Ensimmäisenä menin Brianin Quirionin mukaan. Hänen vastuullaan on harvennukset viljelmillä ja hän lähinnä koordinoi ja kouluttaa valvojia. (Outoa keksiä suomenkielisiä nimiä, kun on tottunut käyttämään englanninkielisiä.) Brian vei minut katsomaan muutamaa eri paikkaa, jossa tällähetkellä tehdään ensimmäistä harvennusta. Hän selitti kuinka harvennusten laatua tarkkaillaan ja kuinka harvennusten tekijöille (täällä heitä kutsutaan nimellä contractors) maksetaan työstä. Sinänsä ihan hyvä systeemi, että he saavat palkan harvennetusta tilavuudesta sekä harvennuksen laadusta. Laadussa tarkkaillaan harvennettavien puiden valintaa, pysytäänkö sallitun pohjapinta-alarajan yläpuolella (maksimissaan 40% PPA:sta poistetaan), onko jätettyjä puita vahingoitettu, onko jätetty liian isoja kantoja jne.

Brian vei minut katsomaan erästä koeviljelmää, jonne metsäkuusta (Picea abies) on istutettu ja en voinut muuta kuin ihailla. Metsikkö on 38 vuotias, mutta jos vastaavan olisin Suomessa nähnyt niin olisin sanonut, että se on vähintään 70 vuotias! Vieressä on musta- ja valkokuusi (Picea mariana ja glauga) metsiköt, jotka on istutettu yhtäaikaa ja ero on huima. Valitettavasti ei kamera ollut mukana, mutta menen sinne vielä uudestaan ottamaan kuvia. Ongelmana metsäkuusen istutuksessa on se, ettei se ole täällä luontainen puulaji. Sen istutusmäärät on kuitenkin kasvussa. Brianin mukana tuli paljon istuttua autossa, mutta se ei haitannut, kun oli mukavaa juttuseuraa koko ajan. Ei siinä juttu lopu kesken, kun kaksi jääkiekkofania laitetaan samaan autoon! :)

Maanantaina menin sitten Kevin Michaudin mukaan. Hän on vastuussa lehtipuumetsiköissä täällä. Lehtipuumetsiköt Black Brookin alueella koostuvat eri vaahteroista ja koivuista lähinnä. Seassa on myös haapaa, pyökkiä, leppää jne. Lehtipuumetsiköitä ei koskaan avohakata vaan aina tehdään yksi seuraavista vaihtoehdoista: shelterwood, patch tai strip hakkuu. Kaikista arvokkain lehtipuulaji on sugar maple. Sahalla kelpaamaton puuaines ja biomassa pilkotaan murskaksi ja myydään energikäyttöön. Kevinin mukana opin monia uusia puulajeja tunnistaa ja monia sellaisia, joita ei Suomessa näe.

Tiistaina olin sitten Charles Neveun mukana. Hän on työskennellyt täällä jo 20 vuotta, joten tuntee alueen kuin omat taskunsa. Charles kouluttaa harvesterien kuljettejia. Hänen mukanaan menin seuraamaan eri kuljettajien työtä sekä avohakkuulla että harvennuksella. Hänellä oli mukana taulukko, jonka mukaan jokaisesta osa-alueesta (esim. koneen käsittely, hakattavien puiden valinta, pinoaminen jne.) hän antoi pisteitä kuljettajalle. Pisteiden annon jälkeen nähtiin onko kuljettajalla jokin osa-alue, joka ei suju kovin hyvin ja jossa tarvittaisiin petrattavaa. Yksi kuljettaja otti meidät kyytiinsä hetkeksi ja se oli mukavaa vaihtelua. :) Charlesin mukana työskentelyssä oli pari mukavaa juttua. Ensinnäkin hän on metsästäjä, joten heti jos näkyi yksikin eläin, hän jarrutti tai pysähty katsomaan minne se meni. Ja toiseksi, hän ei ole kuulemma ikinä käynyt kauempana kuin 500km säteellä täältä, mutta silti tiesi niin paljon esim siitä miten Suomessa ja Ruotsissa metsätaloudessa toimitaan. :)

Keskiviikkona oli sitten vuorossa Maxime Maltais ja ranskanoppitunti. :) Maxime oli jo heti aamusta kovin pahoillaan, että hänen englantinsa on huonoa, mutta hyvin me pärjättiin. Maxime valvoo paria kuljettajaa ja heidän työtään. Hän lähinnä tarkkailee, että kuljettajat tekevät oikeanlaisia puutavaralajeja. Hänen mukanaan pääsin taas yhden harvesterin kyytiin ja mikäs siinä, kivahan se on olla Ponssen kyydissä Kanadassa. :) Hänen valvonnassaan on myös nuoret pojat, 23 vuotiaita, jotka ovat viime viikot asuneet Rouva Theriaultin luona. Uskomatonta, 23v ja omistaa useamman harvesterin! Tunnen itseni vanhaksi.... Kuitenkin, iltapäivällä meillä oli pitkä matka toimistolle, joten Maxime opetti minulle luvut 1-12 ranskaksi ja mie opetin hänelle suomeksi. :) Täytyy tentata seuraavan kerran kun nään hänet, että vieläkö osaa... Mie ainakin osaan. :)

Ensiviikolla minulla on edessä vielä yksi päivä tutustumista ja muuten teen hommia Veroniquen kanssa. Ihan perusinventointia tehdään yhdessä. Meidän piti aloittaa jo perjantaina, mutta kun päästiin kuviolla, niin GPS ei toiminut (ylläri, ylläri...). No, vaihdettiin iltapäivällä antennia ja nyt se näyttäisi toimivan, joten päästään maanantaina kunnolla aloittaa. Veronique osoittautui jo yhden päivän tuttavuuden jälkeen hyvin mukavasti ja meillä juttua riitti. Hän juuri valmistunut ja vieläpä samanikäinen.

Viikonlopun olen viettänyt Grand Fallsissa Gaetanin ja Tammyn talolla. He ovat lomalla, joten pyysivät minua tulemaan huolehtimaan talosta ja kissasta, Ziggysta. Iso talo ja kokonaan miun! :) Mukavaa on ollut, vaikkakin tänään pimeys ja myrskyävä tuuli on vähän hirvittänyt... Ja tietysti ekana yönä heräsin jokaikiseen kolahdukseen.... :) Mut huomenna sunnuntaina palaan taas Route 17:lle ja takaisin arkeen...