Kerrankin voi kirjoittaa noin... :) Ei ole tapahtunut mitaan maata kaatavaa viikon aikana. Nyt kaikki kanadalaiset opiskelijat palasivat kouluun, joten mie olen yksin jaljella. On outoa, kun jo niin tottui niiden kanssa olemaan. Nyt paasen tutustumaan eri toimintoihin mita JD Irving Woodlandsilla on taalla. Menen eri tyyppeja auttamaan paivaksi tai pariksi. Alunperin piti jo huomenna menna yhden kanssa, mutta Dirk Jaeger (UNB:n tyyppi, joka jarjesti miulle tan harjoittelun) tulee tanne keraamaan jotain naytteita ja menen hanta auttamaan. Itseasiassa miulla ei ole tietoakaan mita on tarkoitus tehda! Tiedan vaan sen, etta aamulla saa nukkua pidempaan, koska han on taalla vasta klo 11. :)
Oli pitka viikonloppu, sanojen joka merkityksessa. Maanantai oli vapaa, koska oli Labour Day. Jos nyt oikein ymmarsin niin se on vaan tyolaisille vapaapaiva. Viikonloppu oli myos pitka, koska alkoi olla puutetta tekemisesta. Lahinna vain luin, katsoin tv:ta ja kavin lenkilla. Talo on sen verran syrjassa joka paikasta, ettei sielta paase minnekaan ilman autoa. Ja ainut minna saan autolla menna on St. Leonard, eika taallakaan ole oikein mitaan. :( Huoh... Islannissa sita oli viela pienemmassa paikassa, mutta sentaan oli netti! Tai edes tietokone... :( No, tulipahan ainakin levattya... Luettua yksi romaani enkuksi...
Kissanpennut kasvaa todella vauhdilla! Niilla on jo kaikilla silmat auki ja vikina on valtaisa, kun ne on nalkaisia. Parin viikon paasta saa todellakin katsoa mihin astuu, kun ne alkaa liikkumaan. Nyt ne viela vaan ryomii laatikossa. :)
Ai niin, kavasinhan mie viime perjantaina Frederictonissa, NB:n paakaupungissa. Yli kuukauden kenttatoiden maapera- ja neulasnaytteet piti toimittaa UNB:lle analysoitavaksi. Koska Jessica oli menossa Frederictoniin perjantaina, han oli lupautunut viemaan ne. Naytteita oli valtaisa maara ja me saatiin kuin saatiinkin ne mahtumaan Jessican autoon. Heti kun kaikki oli autossa, tuli soitto meidan iki-ihanalta ohjaajalta, Pamilta... Ja viesti oli: on liian vaarallista Jessican vieda naytteet, koska jos jotain sattuu, Pam olisi vastuussa. Ratkaisu: naytteet lava-autoon ja mie ajan Jessican perassa Frederictoniin ja takaisin. No ei kai siina mita... Mukavahan se oli viettaa 6h yhteensa ajaen perjantaina ja kuluttaa 100l bensaa. Joskus vaan tuntuu, etta nama turvallisuus jutut menee taalla vahan ylite.. :)
Over and out!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti