The blog has changed! - Blogin muutos

My blog has changed to a new place. You'll find it here: hannankoti.wordpress.com
I hope to see you there :)

Blogini on muuttunut toiseen paikkaan. Löydät sen täältä: hannankoti.wordpress.com
Tervetuloa lueskelee kuulumisia. :)

Ystävänpäivä tunnelmia

Poika tapaa tytön tammikuun lumituiskeessa.
Lämmin kuppi kaakaota sulattaa kummankin sydämen.
Pulkkamäen päällä poika kuiskaa tytön korvaan: "Mä tykkään susta".

Talvi vaihtuu kevääksi ja edelleen kesäksi.
Poika ottaa tyttöä kädestä kuusimetsän siimeksessä.
Heidän istuessaan kannon nokassa, poika kuiskaa tytön korvaan: "Mä rakastan sua".

Vuosi vierähtää, pian toinenkin
Ystävänpäivänä tyttö istuu tv:n edessä.
Poikaa pikaisesti antaa suukon poskelle ja sanoo: "Mä tykkään susta".

Miten tässä näin kävi?

Hyvää Joulua - Merry Christmas!!

Fredericton på svenska

Saavuin maanantaina muutamaksi päiväksi Frederictoniin tutustumaan kaupunkiin ja UNB:hin (University of New Brunswick), joka on Transfor -ohjelman kontaktiyliopisto täällä. Oli haikea lähteä St. Leonardista maanantaina ja sanoa hyvästi kaikille työkavereille. Nyt kuitenkin oli jo oppinut kaikki tuntee ja oppinut työskentelee siellä. Mut niinhän siinä aina käy... Kaikki hyvä loppuu aikanaan. :)

Frederictonissa miusta on huolehtinut metsätieteellisen Transfor-yhdyshenkilö, Dirk Jäger. Hän on alunperin Saksasta tänne tullut opettamaan. Hän vei miut tapaamaan tiedekunnan dekaania ja on muutenkin järjestänyt kaikenlaista tekemistä. Maanantai-iltana menimme syömään ja mukaan tuli myös ruotsalainen opiskelija Kristoffer tyttöystävineen. Täällä on kaksi ruotsalaista vaihtaria saman ohjelman puitteissa (Rikhard on se toinen sitten...). Dirk ajatteli, että miun on hyvä päästä harjoittelemaan ruotsiakin mikä onkin sujunut ihan kohtalaisesti. :) Kristoffer ja Rikhard ovat puhuneet miulle aika paljon ruottia ja ihan jees olen ymmärtänyt. Luultavasti. :) Kuitenkin, maanantaina menimme vielä Kristofferin ja hänen tyttöystävänsä kanssa leffaan kattomaan Kuningatar Elisabeth. Oli mahtava leffa :)

Eilen tiistaina kävin ensin aamulla vähän shoppailemassa ja sitten iltapäivällä Dirk vei miut, Kristofferin, Rikhardin ja Rikhardin tyttöystävän St. Johniin, joka on NB:n suurin kaupunki ja sijaitsee Atlantin rannikolla. Kävimme Irving Nature Parkissa (omistaja on juuri se sama yhtiö, jossa olin töissä) kävelemässä ja lisäksi katselimme vähän kaupunkia. Reissu oli järkätty miua varten joten olin tosi otettu :)

Tänään on sitten viimeinen kunnon päivä täällä menossa ja kohta puolin (kello on nyt 13.35) lähden yhden ryhmän mukaan katsomaan koneita. Ruotsalaispojat tulevat mukaan myös, joten ruotsin harjoittelu jatkuu. :) Huomenna sitten lähtee lento Frederictonista Montrealin ja Frankfurtin kautta Helsinkiin, jonne olis tarkoitus perjantaina puolilta päivin saapua. :) Tulee olemaan aivan mahtavaa mennä kotiin, koska äiti ja isä eivät tiedä mitään miun paluusta! Ne tulee yllättymään todella valtavasti... Kivaa on ollut, mutta on ihana palata kotiin. Ruisleipää, piimää ja saunaa on valtaisasti kaivannut!! Koitan kotiinpalattuani laitella tänne muutamia parhaita kuvia viimeisiltä viikoilta :)

Home

I'm staring out into the night

And trying to hide the pain

I'm going to the place where love

and feeling good don't ever cost a thing,

And the pain you feel's a different kind of pain

I'm going home

to the place where I belong

where your love has always been enough for me

I'm running from you know I think you got me all wrong

I don't regret this life I chose for me

But these places and these faces are getting old

So I'm going home

Chris Daughtry: "Home"

Leipää ja sirkushuveja

Viime viikonloppuna oli Gaetanin (pomoni) ja hänen vaimonsa Tammyn järkkäämät bileet heidän mökillä ja oli todella hauskaa. Tietysti vähän ulkopuolinen olo välistä, kun en ranskaa puhu, mutta olen nyt oppinut tuntee nuoremman porukankin toimistolta joten heidän kanssa tulee juteltua. Ja no, tulihan sitä juotua yksi jos toinenkin Smirnoff Ice.. :)

Olen viime päivät tehnyt töitä lähinnä Veroniquen kanssa. Hän on miun ikänen, vastavalmistunut metsätieteiden kandi (täällä kaikki ovat lähinnä kandeja eikä maistereita, koska kandin tutkinto on yleisempi.) Autan häntä biomassainventoinnissa ja meillä on ollut todella hauskaa. Harmi vaan, että rakas ohjaajani Pam ei anna miun tehdä töitä enempää Veron kanssa, vaikkakin Vero todella tarttis apua ja taas Pamin hommat on enemmän yksin tehtäviä. Hänen kanssaan mittaan n. 5 vuotiaan taimikon KAIKKIEN puiden pituuksia. Oiskohan vielä ruhtinaaliset 3000 puuta jäljellä... *HUOH* Helppoa, mutta tylsää.. Ja miksi en saa auttaa Veroa? Noh, näillä on nyt pahasti sukset ristissä ja tuntuu, että olen jossain leikkitarhassa keskellä nahistelua väliste. Ois kiva nauttia vikoista viikoista eikä tehdä jotain ylitylsää!

Ikävä kyllä en saa jostain syystä kuvia nyt ladattua, mutta toivottavasti seuraavan kerran...

Olen suomalainen....

Nyt kun on ylimääräistä aikaa niin ajattelin vähän kirjoittaa millaista on ollut olla suomalainen New Brunswickissä. Ensinnäkin, harvat ihmiset tietävät missä tarkalleen on. Jotkut tietävät, että se on Pohjois-Euroopassa, Venäjän vierellä, mikä on jo aika hyvin. Aika monelle olen ollut ensimmäinen suomalainen, jonka he ovat ikinä tavanneet. :) Heh, toivottavasti en kovin järkyttävää kuvaa ole antanut...

Yleisimmät kysymykset, joihin olen saanut vastailla, ovat olleet:

- Mitä kieltä Suomessa puhutaan?
- Onko englanti teidän ensimmäinen kieli? (Jessus, olenko noin hyvä enkussa, että ihan natiivipuhujaks luullaan!!! :) )
- Onko teillä lunta? (Hmm... mietitääs... lähes 20 astetta pohjoisempana kuin NB ni joo?)
- Oletteko/olittiko kommunistinen maa? :)
- Onko teillä hirviä Suomessa?
- Millaisia autoja Suomessa on? (hääääh??)

Ja muita kommentteja:
- En ole ikinä tavannut ketään suomalaista aikasemmin tai kuullut mitään Suomesta *näppäilee Nokian kännykkää*
- Hei, tiedän monta suomalaista lätkäpelaajaa! Mats Sundin, Niklas Lindström, Sedinin veljekset... (joo, ei näin...)

Pari ihmistä töissä on tosin Suomessa käynyt. Gaetan, pomoni, oli Suomessa muutama vuosi sitten ja ainut mitä hänelle on jäänyt mieleen on mäkihyppytornit joka kaupungissa. :) Noh, jos vierailee Lahdessa ja Jyväskylässä ni en ihmettele. Daniel Arsenault, GIS mies, oli Suomessa viime tammikuussa ja muistaa nähneensä teitä, jotka oli tehty järven jäälle. :) Sinänsä ihan mielenkiintoista kuulla, että mihin ihmiset kiinnittää huomionsa.

Nyt kun paikalliseen kulttuuriin on alkanut jo sopeutua hyvin, tulee mieleen asioita, joita todella kaipaa kotoa. Ensinnäkin, ei ole mennyt yhtään lauantai-iltaa, ettenkö olisi aatellut, että voi hitsi miten kiva ois päästä saunaan. Ja toiseksi, ruisleipä. Kaksi kuukautta kun mussuttaa vaaleaa paahtoleipää ni se alkaa tulla jo korvista ulos. Rahkaa en ole onnistunut löytämään mistään kaupoista, vaikka kaikenlaisia muita jälkiruoka juttuja on vaikka kuinka. Jotain hyvääkin: Pienet reppuun mahtuvat kylmälaukut lounasta varten. :) Sellaisen vielä ostan itselleni mukaan...

Noniin, paahtoleipä juustolla kutsuu!

Tutustumista

Viime viikolla (ja hieman jo edelliselläkin) sain mahdollisuuden mennä eri ihmisten mukaan tutustumaan heidän työhönsä Black Brookin metsäalueella. Ensimmäisenä menin Brianin Quirionin mukaan. Hänen vastuullaan on harvennukset viljelmillä ja hän lähinnä koordinoi ja kouluttaa valvojia. (Outoa keksiä suomenkielisiä nimiä, kun on tottunut käyttämään englanninkielisiä.) Brian vei minut katsomaan muutamaa eri paikkaa, jossa tällähetkellä tehdään ensimmäistä harvennusta. Hän selitti kuinka harvennusten laatua tarkkaillaan ja kuinka harvennusten tekijöille (täällä heitä kutsutaan nimellä contractors) maksetaan työstä. Sinänsä ihan hyvä systeemi, että he saavat palkan harvennetusta tilavuudesta sekä harvennuksen laadusta. Laadussa tarkkaillaan harvennettavien puiden valintaa, pysytäänkö sallitun pohjapinta-alarajan yläpuolella (maksimissaan 40% PPA:sta poistetaan), onko jätettyjä puita vahingoitettu, onko jätetty liian isoja kantoja jne.

Brian vei minut katsomaan erästä koeviljelmää, jonne metsäkuusta (Picea abies) on istutettu ja en voinut muuta kuin ihailla. Metsikkö on 38 vuotias, mutta jos vastaavan olisin Suomessa nähnyt niin olisin sanonut, että se on vähintään 70 vuotias! Vieressä on musta- ja valkokuusi (Picea mariana ja glauga) metsiköt, jotka on istutettu yhtäaikaa ja ero on huima. Valitettavasti ei kamera ollut mukana, mutta menen sinne vielä uudestaan ottamaan kuvia. Ongelmana metsäkuusen istutuksessa on se, ettei se ole täällä luontainen puulaji. Sen istutusmäärät on kuitenkin kasvussa. Brianin mukana tuli paljon istuttua autossa, mutta se ei haitannut, kun oli mukavaa juttuseuraa koko ajan. Ei siinä juttu lopu kesken, kun kaksi jääkiekkofania laitetaan samaan autoon! :)

Maanantaina menin sitten Kevin Michaudin mukaan. Hän on vastuussa lehtipuumetsiköissä täällä. Lehtipuumetsiköt Black Brookin alueella koostuvat eri vaahteroista ja koivuista lähinnä. Seassa on myös haapaa, pyökkiä, leppää jne. Lehtipuumetsiköitä ei koskaan avohakata vaan aina tehdään yksi seuraavista vaihtoehdoista: shelterwood, patch tai strip hakkuu. Kaikista arvokkain lehtipuulaji on sugar maple. Sahalla kelpaamaton puuaines ja biomassa pilkotaan murskaksi ja myydään energikäyttöön. Kevinin mukana opin monia uusia puulajeja tunnistaa ja monia sellaisia, joita ei Suomessa näe.

Tiistaina olin sitten Charles Neveun mukana. Hän on työskennellyt täällä jo 20 vuotta, joten tuntee alueen kuin omat taskunsa. Charles kouluttaa harvesterien kuljettejia. Hänen mukanaan menin seuraamaan eri kuljettajien työtä sekä avohakkuulla että harvennuksella. Hänellä oli mukana taulukko, jonka mukaan jokaisesta osa-alueesta (esim. koneen käsittely, hakattavien puiden valinta, pinoaminen jne.) hän antoi pisteitä kuljettajalle. Pisteiden annon jälkeen nähtiin onko kuljettajalla jokin osa-alue, joka ei suju kovin hyvin ja jossa tarvittaisiin petrattavaa. Yksi kuljettaja otti meidät kyytiinsä hetkeksi ja se oli mukavaa vaihtelua. :) Charlesin mukana työskentelyssä oli pari mukavaa juttua. Ensinnäkin hän on metsästäjä, joten heti jos näkyi yksikin eläin, hän jarrutti tai pysähty katsomaan minne se meni. Ja toiseksi, hän ei ole kuulemma ikinä käynyt kauempana kuin 500km säteellä täältä, mutta silti tiesi niin paljon esim siitä miten Suomessa ja Ruotsissa metsätaloudessa toimitaan. :)

Keskiviikkona oli sitten vuorossa Maxime Maltais ja ranskanoppitunti. :) Maxime oli jo heti aamusta kovin pahoillaan, että hänen englantinsa on huonoa, mutta hyvin me pärjättiin. Maxime valvoo paria kuljettajaa ja heidän työtään. Hän lähinnä tarkkailee, että kuljettajat tekevät oikeanlaisia puutavaralajeja. Hänen mukanaan pääsin taas yhden harvesterin kyytiin ja mikäs siinä, kivahan se on olla Ponssen kyydissä Kanadassa. :) Hänen valvonnassaan on myös nuoret pojat, 23 vuotiaita, jotka ovat viime viikot asuneet Rouva Theriaultin luona. Uskomatonta, 23v ja omistaa useamman harvesterin! Tunnen itseni vanhaksi.... Kuitenkin, iltapäivällä meillä oli pitkä matka toimistolle, joten Maxime opetti minulle luvut 1-12 ranskaksi ja mie opetin hänelle suomeksi. :) Täytyy tentata seuraavan kerran kun nään hänet, että vieläkö osaa... Mie ainakin osaan. :)

Ensiviikolla minulla on edessä vielä yksi päivä tutustumista ja muuten teen hommia Veroniquen kanssa. Ihan perusinventointia tehdään yhdessä. Meidän piti aloittaa jo perjantaina, mutta kun päästiin kuviolla, niin GPS ei toiminut (ylläri, ylläri...). No, vaihdettiin iltapäivällä antennia ja nyt se näyttäisi toimivan, joten päästään maanantaina kunnolla aloittaa. Veronique osoittautui jo yhden päivän tuttavuuden jälkeen hyvin mukavasti ja meillä juttua riitti. Hän juuri valmistunut ja vieläpä samanikäinen.

Viikonlopun olen viettänyt Grand Fallsissa Gaetanin ja Tammyn talolla. He ovat lomalla, joten pyysivät minua tulemaan huolehtimaan talosta ja kissasta, Ziggysta. Iso talo ja kokonaan miun! :) Mukavaa on ollut, vaikkakin tänään pimeys ja myrskyävä tuuli on vähän hirvittänyt... Ja tietysti ekana yönä heräsin jokaikiseen kolahdukseen.... :) Mut huomenna sunnuntaina palaan taas Route 17:lle ja takaisin arkeen...