Kirottu(ko)?

Voin suoraan sanoa, että elämä täällä on ollut kaikkea muuta kuin tylsää, vaikka ei paljoa muuta ole tehnyt kuin töitä. :) Eksymisseikkailuista juuri selvinneenä (saimme lopulta kuvion tehtyä kunnolla) lisää äksöniä oli luvassa. Perjantaina teimme Jessican kanssa vain aamupäivän töitä, koska Jessica lähti viikonlopun viettoon Frederictoniin (New Brunswickin pääkaupunki) ja hänen vanhempansa tulivat hakemaan hänet puolilta päivin. Aamu oli hyvin sateinen ja saimme Pamilta (ohjaaja) yhden kuvion tehtäväksi. Kun saavuimme kuviolle, ukkonen jyrisi suht mahtipontisesti. Itse en mitenkään kummemmin välitä ukkosesta, saati sitten ukkosella metsässä olemisesta. Aloitimme kuitenkin linjan teon.

Kun pääsimme kuvion toiselle laidalle, ilme Jessican naamalla oli outo ja tuntui, että hän oli paniikissa. Hän tähyili taivaalle ja sanoi, että pilvet näyttävät oudoille. En ensin ymmärtänyt mitä hän tarkoitti. Yhtäkkiä Jessica sanoi, että nyt lähdetään pois täältä ja vähän äkkiä. Ukkonen oli yltynyt, joten ajattelin, että sen takia Jessica tahtoi pois. Juoksimme autolle ja kun sinne pääsimme, myös tuuli oli yltynyt ja oli oudosti kylmempi ilma. Autoon istuutuessamme Jessica sanoi, että oli tuonlaisen taivaan nähnyt vain kuvissa ja että se enteilee tornadoa. TORNADOA!!! Kieltämättä en ensin uskonut korviani ennen kuin tajusin, että tosiaan, Pohjois-Amerikassa niitä on. Kyllä tuossa vaiheessa iski jo aikamoinen paniikki itseenikin. Olimme sentään keskellä metsää ja vaikka tornadot eivät täällä isoja olekaan, keskellä metsää oleminen on aika huono juttu. No, me ajoimme vähän matkaa poispäin ja sää alkoikin selkiintyä hiljalleen. Lopulta palasimme takaisin ja teimme linjan. Myöhemmin kun Jessican vanhemmat tulivat hakemaan häntä, hänen äitinsä kertoi, että Mainen (USA) puolelle oli annettu tornadovaroitus. Ja Maine on vain n. 20 km täältä!! Eilen kuulin radiossa itsekin tornadovaroituksen ja se juuri annettiin Mainen puolelle. Noin puoli tuntia siitä täällä oli valtava ukkonen ja satoi isoja rakeita. Kuulemma Mainessa oli ollut tornadoja, muttei mitään isoja. Sinänsä hyvä, etten ollut yksin metsässä, koska ei miulle käynyt mielessäkään tornado. No, nyt sentään oli vain säikähdys. :)

Perjantaina tapahtui muutakin. Kun palasin talolle, ukkonen jatkoi vähän väliä mylisemistä. Noin kello 14 iltapäivällä meni sähköt. Olin alakerrassa Jessican koneella netissä surffailemassa ja koska se on läppäri, kone toimi ihan hyvin ilman sähköjä. Yhtäkkiä pimeässä laskin jalkani lattialle ja se upposikin nilkkaa myöten veteen! Säikähdin, että mitä kummaa täällä on tapahtunut ja huusin vanhalle rouvalle, että alakerta tulvii. Hän sanoi, että pumput, jotka ovat maan alla, eivät toimi ilman sähköjä. Sähköjen puuttuminen ja rankka sade sai veden nousemaan alakerran lattialle. :( No ei auttanut muu kuin odotella sähköjen palaamista ja n. 3 tunnin kuluttua ne tulivatkin. Alakerrassa oli noin 5 cm vettä lattialla lähes joka puolella. Kuulemma näin ei ole ikinä käynyt aikaisemmin. Kun pumput alkoivat taas toimia, ne pikkuhiljaa imivät veden pois, mutta huoneiden kokolattiamatot olivat märät ja ovat vieläkin. Eilinen aamupäivä meni kokonaan siihen, kun yritimme imureilla saada enimpiä vesiä pois laittoilta. Miun huone taisi kärsiä vähiten vahinkoa, mutta matto on edelleen märkä. Ja onneksi miulla ei ollut mitään kummempaa lattialla, joten siinä mielessäkin pääsin vähällä. Sonjalla kastui rinkat sun muut ja Jessicallakin oli kaikenlaista lattialla. Täytyypä vaan sanoa, että kaikkea sitä sattuukin!! :) Mitähän on edessä seuraavaksi?