Joskus on sellaisia päiviä, jolloin toivoo, ettei olisi herännyt ollenkaan. Tai olisi vaan skipannut koko päivän. Eilinen, tiistai 31.7, oli juuri sellainen. Ensinnäkin, se mitä mie nyt teen täällä ni teen Jessican kanssa mittauslinjoja. Eli meidän pitää mennä kuviolle ja etsii se kohta, jossa maasto alkaa muuttua vetiseksi. Siihen tulee muuttuma linja ja sitä vastaan kohtisuoraan tulee sitten mittauslinja, jossa on kolme koealaa. Tämä nyt näin lyhyesti selitettynä, ehkä parempi selitys on paikallaan vielä. Meidän pitää linja GPS:llä merkitä karttaan, jotta myöhemmin tiedetään tarkasti, missä se menee. Lisäksi tietysti kaikkien koealojen koordinaatit täytyy olla selvillä jne. Ja kun me ollaan tehty linja, toinen pari (Karl ja Marie Joses) tulevat perässä ja tekevät mittaukset.
Eilen tiistaina meiltä ensin GPS:stä loppu akku aamupäivällä. Pyydettiin meidän ohjaajaa, Pamia, tuomaan uusi ja hän sanoikin tuovansa sen lounastauolla. Samalla hän sanoi, että jatkakaa linjojen tekemistä kompassin kanssa ja käykää mittaukset GPS:llä tekemässä myöhemmin. No niin me tehtiin ja seuraava kuvio menikin ihan ok. Pam ilmoitti, ettei kerkeäsi tuoda uutta akkua GPS:ään ja meidän vaan pitäisi selvitä ilman. Mentiin kolmannelle kuviolle n. klo 14 ja kun käveltiin suoraa linjaa, Jessica sanoi, että hänen kompassinsa ei toimi kunnolla. Neula ei asettunut vaan pyöri. No, hän kuitenkin sai sen asettumaan aina, kun odotti hetken ja me löydettiin kohta, jossa maasto muuttui märemmäksi. Tehtiin linja ja klo oli jo jotain 16.30 kun yritettiin ottaa suunta takaisin tielle ja lähdettiin kävelemään. Mutta kompassi heittikin meidät jonnekin ihan muualle. Me ei tultukaan tielle. No, onneksi meidän pitää laittaa nauhat matkanvarrelle, jotta seuraava porukka löytää linjalle. Koska emme tielle osuneetkaan, palasimme takaisin nauhoja pitkin mittauslinjalle, koska tiesimme, että ensimmäinen koeala oli lähin paikka autolle. Yritimme uudestaan toiseen suuntaan, jonka luulin, että olisi oikea. Yritin muistella mistä päin tulimme ja mennä sinne. No itse asiassa se olikin oikea suunta, mutta koska Jessican kompassi temppuili, se heitti meidät ympyrään. Me tulimme toiseen kohtaa kuvion alareunaan, luutavasti vain muutama kymmenen metriä siitä mistä oltiin lähdetty. Näimme jo tien, mutta välissä oli joki, joten me ei päästy joen ylitse. Ei muuta kuin takaisin samaan paikkaan, jos lähdettiin. Kello alkoi olla jo 18. Ei auttanut muuta kuin yrittää uudelleen ja nyt vähän eri suuntaan. Ja taas sama juttu, tultiin jonnekin keskelle ei mitään.
No, palattiin vielä kerran takaisin mittauslinjalle. Mietittiin tarkkaan tällä kertaa, että mihin vielä voitas kokeilla, koska kello oli jo yli 19 ja meillä ei olisi enää kauaa valosaa. Nyt ehdotin, että menisimme samaan suuntaan kuin tokalla yrityksellä, mutta emme kääntyisi. Yrittäsimme pitää suoran linjan ja katsoa, että aurinko pysyisi koko ajan meidän oikealla puolelle. Niin teimme ja Jessica yritti pitää kompassillaan suoraa linjaa. Meillä oli nauhaa enää vähän jäljellä, joten päätimme mennä sinne asti mihin se riittää. Yritin Jessicaa vähän väliä neuvoa ettei menisi liian vasemmalle, koska jostain syystä kompassi sinne häntä vei. No, nauha loppui eikä oltu vielä tultu tielle, joten jäin odottamaan ja Jessica kulkisi vielä vähän eteenpäin, muttei kuitenkaan menisi huutoetäisyyden ulkopuolelle. Yritin koko ajan huudella, koska ajattelin, että varmaan joku tulis meitä etsimään. Ja siinä odotellessa iski miuhun paniikki oikein kunnolla. Ajattelin, ettei me täältä päästäs enää pois ennen pimeää. Ja yön viettäminen keskellä metsää pelotti. Meillä ei enää oikein ollut vettäkään mukana ja erityisesti Jessica alkoi jo kärsiä vesihukasta. Täällä on nimittäin paljon karhuja ja muita eläimiä. Peuroja ja hirviä näkyy tuon tuostakin. Ja ohjaajamme, Pamin, kimppuun on karhu hyökännyt ja kuin ihmeenkaupalla hän selvisi siitä.
Sitten yhtäkkiä kuulin Jessican huutavan, että hän pääsi tielle. En tiedä mistä mie sain vielä voimaa, mutta lähdin täysiä juoksemaan ääntä kohti ja pian olikin tiellä. Ja samalla tajusin, että missä me ollaan ja nähtiin meidän auto. Oltiin aivan valtavan onnellisia. Mutta samalla mie olin vihainen. Ei näkynyt tiellä ketään meitä etsimässä. Ja varsin hyvin Pam tiesi minne vikana mentiin, koska oltiin ilmoitettu hänelle radiopuhelimella (autoissa on sellaiset, koska kännyköitä ei käytetä) ennen kuin mentiin vikalle kuviolle. Metässä ollessa jo mietin, että voin ihan hyvin lähteä kotiin täältä, jos kukaan ei ole tullut meitä etsimään. Raivostutti valtavasti, koska jos meillä olisi ollut GPS mukana, me oltas päästy pois metsästä ilman kompassiakin. Mutta kun ei saatu uutta akkua… No, me otettiin yhteyttä radiolla heti kun autolle päästiin ja saatiin Pamiin yhteys. Hän ja Geatan (pääpomo täällä) olivat meitä etsimässä, mutta olivat vasta matkalla kuviolle. Oltiin oltu jotain 4h eksyksissä ja alko olla jo hämärä ja he vasta tulivat! Mun piti mennä tänään kirjastolle klo 18 Sonjan (saksalaistyttö) kanssa nettiin ja Sonja oli soittanut kirjastolle joskus klo 19, että olinko siellä, enkä ollut. Silloin hän ja vanha rouva, Gaetane olivat olleet huolissaan ja soittaneet meidän pomolle, Geatanille. Joten tavallaan aika myöhään vasta alkoivat meitä etsimään… Mut ei sitä enää sillei ajatellut, kun oli metsästä päässyt autolle ja oli turvallisesti pois tulossa. Kyllä mie säikähin, en muista, että olisin joskus ollut näin peloissani. Kuitenkin on vieraassa maassa ja täällä tuo metsäalue on niin ihmeellinen. Kartoista alan nyt just ja just saada selvää edes jotenkin, koska ne ei ole läheskään sellaiset mitä meillä on. Ja en tajua miksi meillä ei ole korkeuskäyriä GPS:n kartassa tai paperilla. Se olisi auttanut aivan valtavasti, koska paikat on rinteitä, johon mittauslinjat tehdään.
Kello on nyt 11, kun tätä kirjoitan ja kai se olis vielä tarkoitus iltapäiväksi mennä metsään. Tuollainen nyt säikäytti, joten Jessican kanssa sovittiin, että tästä lähdin laitetaan nauhat joka kerta kun mennään kuviolle, jotta osataan sitten pois. Ja mukaan aina ekstra akku GPS:ään, jotta siitä olis apua. Nythän tää ei täydellisesti ollut meidän vika, koska GPS ja kompassi ei toiminut. Kaikenlisäksi, penetrometri (en tiedä onko tää oikee sana ees…), jolla mitataan maaperään kovuutta, lopetti toimintansa vikalla koealalla. Joten meillä ei toiminut mikään! Uskomaton päivä… Ai niin, metsäalueelle tullessa on portit joka tiellä ja kun me oltiin illalla tulossa pois, ei saatu magneettikortilla porttia auki. Miun piti nostaa portti käsin ylös ja Jessica ajoi auton alite. Sitten kyllä jo nauratti. :)
Sinänsä miusta oli hassua, kun nähtiin Pam ja Geatan, että he sanoivat, että täytyykin alkaa miettiä mitä tehdä tälläisissä tapauksissa. Eli heillä ei ole mitään ohjetta mitä tehdä, jos eksyy tai jos joku eksyy!! Uskomatonta! Valtavat metsäalueet ja porukka kulkee siellä ja muuten täytyy ilmoittaa vähän väliä, jos ajaa metsäalueen teillä, että missä menee, mutta sitten ei ole ohjeistusta eksymistapauksiin. Tuntuu, että täällä on turvallisuus viety aika äärirajoille (tarkoitan turvasaappaita ja kypärää kaikilla metsässä… Kuva meistä töissä tulee joskus) ja sitten on jotain tälläistä, joka on muista ensiarvoisen tärkeää, ni ei oo huolehdittu. Huh, huh… Ja mitäs jos meistä toinen olisi loukkaantunut… :/ No mut, mie olen nyt vaan onnellinen, että päästiin pois ja on kaikki hyvin. Säikähdys oli valtaisa eilen, mutta nyt on fiilis jo ihan ok. Tietysti edelleen ihmetyttää, miksi kukaan ei ollut jo tiellä meitä vastassa, mutta silti oli todellinen helpotus, että meitä ees oltiin tultu etsimään. Loppu hyvin, kaikki hyvin! :)
Viime viikon iloinen yllatys: Transfor ohjelman kenttakurssilaiset pistayty Black Brookissa!! Voi etta oli mukava nahda pari tuttua naamaa Joensuusta ja puhua suomea pitkasta aikaa. Joten kiitos vain oikein paljon Matias, Tuula ja Timo! Oli kiva nahda!
Kenttakurssilaisten matkassa menin taas Riley Brookille melomaan ja lisaksi vihdoin paasin Mt Carletonille. New Brunswickin korkein vuori (huikeat 800m) on siis valloitettu. Matka huipulle oli erittain kivikkoinen, mutta tulipahan taivallettua. Kiitokset ruotsalaispojalle kuvan otosta.. Nimi ei jaanyt mieleen, mutta hanesta posti ja pankki ovat mukavat suomenkieliset sanat. :) Ja nakymat vuorelta oli... no, sumuiset. Valitettavasti.
Tassa automme, jolla on saanut kuljeskella jos jonkinlaisia polkuja. Viime viikolla tein hommia paivan yksin ni olin lahella tormata 5 tukkirekkaan, kun ne vie koko tien ja torpot eivat ilmoita itsestaan englanniksi, vaikka miten pyydan!! No tasta lahin mie sanon: "Non-French speaking pick up coming..." Ehka sit tajuavat. Kuvassa nakyy myos hehkea maastovarustus... Punainen-oranssi on paivan vari. :)
Marie-Josee pystyttamassa ruiskutuskylttia. Niin, ne taalla ruiskuttaa kaikki lehtipuut pois istutuksilta, eivatka perkaa miestyona. Chemical harvesting. No, ehka jos on 50ha avohakkuu alue niin se on aika iso tyo kayda miestyona perkaamassa... Mutta kun ne ruiskuttaa ilmasta ni kylla siina menee ainetta muuallekin. On ilkeeta nahda isoja, pystyyn kuolleita lehtipuita, jotka olisivat hyvinkin kauniita... :( Joten perustelut kaytolla oli ihan jees, mutta silti en mie oikeen hyvaksy... Kuitenkin, meidan homma oli parin paivan ajan laittaa kyltteja ruiskutettavien kuvioiden luokse. Nyt on pari paivaa vaihdettu feromoniansoja Jessican kanssa. Joten kaikenlaista erilaista saa tehda.
Rouva Theriaultin luona on kaksi kissaa, joista toinen Suzy, sai viime perjantaina 5 pentua. En voinut uskoa, miten noin pienesta kissasta voi tulla viisi noinkin hyvakokoista pentua. Suzy on tosi arka.. Ei uskalla yhtaan tulla lahelle. Toisin kuin Black, jonka mie saan lahes joka ilta heittaa miun huoneesta pois. Yhtena iltana oikein itki oven takana kun en paastanyt huoneeseen. Kuitenkaan Black ei ole pentujen isa vaan isa on jokin lahistolla liikkuva kulkukissa, jolla ei ole hantaa. Joten osalla pennuistakaan ei ole kuin pieni topohanta. :) Ne on kylla ylisopoja. 
Ja turvallisesti takaisin maanpinnalla! :) 
Quebec ja Saint Laurent joki
Parlamenttitalo (National Assembly)
Drill Hall
Vahti Citadellen (linnoitus Quebecissä) ulkopuolella
Portti muurissa, joka ympäröi Quebec Cityn vanhaa kaupunkia
Taideteos talon seinässä Quebec Cityn vanhassa kaupungissa
Katutaiteilijoiden temppu Quebec Cityn vanhan kaupungin sydämessä
Olutkaruselli paikallisessa pubissa :) 
