Mikähän oli mielessä tulla ranskankieliselle puolelle Kanadaa? Ehkä olis kannattanut ajatella paremmin… No mutta, täällä ollaan.. Hengissä vielä. Ei ole karhut tai kuumuus kaatanut. Niin, en ole missään suuressa kaupugissa vaan lähellä Saint Leonardin pientä kaupunkia, ihan Usan rajan pinnassa. Mukava pieni paikka, koska en niinkään suurkaupungin hälyä jaksa. Olen täällä töissä firmassa nimeltä JD Irving. Se on yksityinen metsäfirma, joilla on metsää jonkun verran ja tehdas.. jne. Tuli aika shokki alku, koska heti ekana päivänä (eli siis tiistainan 24.7) miut laitettiin metsään 3 kanadalaisen opiskelijan kanssa inventoimaan. Eihän siinä mitä, iski vaan vähän jet lag, joten koita siinä sitten tehdä töitä.. Huoh. No, kyllähän noi esimiehet sitten jälkeenpäin sanoi, että olis pitänyt antaa päivä vapaaks.. Niinpä. :) Töitä on tällä viikolla tullut tehtyä joka päivä ja täällä on tuhottoman kuuma. N. 35C astetta ei tunnu kovin kivalta, vielä kun metsässä kävelet kaikkien maailman ötököiden kanssa. Plus karhujen, peurojen, hirvien… Juu-u, karhun karkote suihke on kaikilla pakollinen varuste. Oikeestaan, kanadalaisten metsätyöntekijöiden varusteista kirjoitan paremmin myöhemmin, koska ne on aika mukavat :D Pakko ihan kuva laittaa sitten..
Asun täällä sellaisen vanhan naisen luona kahden muun opiskelijan kanssa. Sonja on saksalainen ja täällä harjoittelussa ja Jessica sitten kanadalainen ja kesätöissä. Luojan kiitos, Jessica puhuu englantia äidinkielenää. Tää nimittäin on siis ranskankielistä seutua, joten toimistolla kaikki puhuu ranskaa ja muutenkin ihmiset keskenään. Ja se jo nyt ottaa päähän. Ok, ymmärrän, kun 2 ranskankielistä juttelee, että ne puhuu sit ranskaa, mutta kun meidän ohjaajakin selittää eka kauheesti ranskaksi muille ja sitten muutamalla sanalla englanniksi. Ja opiskelijat joiden kanssa teen hommia osaavat englantia.. Huoh. No mut ohjaajasta saan sitten toisen tarinan joskus :)
Tän viikon työt on tehty ja huomenna suuntaan Sonjan kanssa Quebeciin viikonlopuksi. Kiva oikeestaan saman tien lähtee vähän reissuun, koska täällä ei oikeen viikonloppusin olen tekemistä. Ja kiva se on kahden matkustaa kuin yksin. Me saadaan yhdeltä työntekijältä kyyti sinne ja takaisin. Elikkäs eiköhän ensi viikolla ole sitten paremmin aikaa kirjoitella reissusta ja olosta täällä muutenkin. Ei mulla illalla oikeen täällä tekemistä niin olekaan.. Tosin ei hyvin nettiäkään, mutta kai se on jotenkin pärjättävä. Karhujen kanssa lenkille :)
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti