Saavuin maanantaina muutamaksi päiväksi Frederictoniin tutustumaan kaupunkiin ja UNB:hin (University of New Brunswick), joka on Transfor -ohjelman kontaktiyliopisto täällä. Oli haikea lähteä St. Leonardista maanantaina ja sanoa hyvästi kaikille työkavereille. Nyt kuitenkin oli jo oppinut kaikki tuntee ja oppinut työskentelee siellä. Mut niinhän siinä aina käy... Kaikki hyvä loppuu aikanaan. :)
Frederictonissa miusta on huolehtinut metsätieteellisen Transfor-yhdyshenkilö, Dirk Jäger. Hän on alunperin Saksasta tänne tullut opettamaan. Hän vei miut tapaamaan tiedekunnan dekaania ja on muutenkin järjestänyt kaikenlaista tekemistä. Maanantai-iltana menimme syömään ja mukaan tuli myös ruotsalainen opiskelija Kristoffer tyttöystävineen. Täällä on kaksi ruotsalaista vaihtaria saman ohjelman puitteissa (Rikhard on se toinen sitten...). Dirk ajatteli, että miun on hyvä päästä harjoittelemaan ruotsiakin mikä onkin sujunut ihan kohtalaisesti. :) Kristoffer ja Rikhard ovat puhuneet miulle aika paljon ruottia ja ihan jees olen ymmärtänyt. Luultavasti. :) Kuitenkin, maanantaina menimme vielä Kristofferin ja hänen tyttöystävänsä kanssa leffaan kattomaan Kuningatar Elisabeth. Oli mahtava leffa :)
Eilen tiistaina kävin ensin aamulla vähän shoppailemassa ja sitten iltapäivällä Dirk vei miut, Kristofferin, Rikhardin ja Rikhardin tyttöystävän St. Johniin, joka on NB:n suurin kaupunki ja sijaitsee Atlantin rannikolla. Kävimme Irving Nature Parkissa (omistaja on juuri se sama yhtiö, jossa olin töissä) kävelemässä ja lisäksi katselimme vähän kaupunkia. Reissu oli järkätty miua varten joten olin tosi otettu :)
Tänään on sitten viimeinen kunnon päivä täällä menossa ja kohta puolin (kello on nyt 13.35) lähden yhden ryhmän mukaan katsomaan koneita. Ruotsalaispojat tulevat mukaan myös, joten ruotsin harjoittelu jatkuu. :) Huomenna sitten lähtee lento Frederictonista Montrealin ja Frankfurtin kautta Helsinkiin, jonne olis tarkoitus perjantaina puolilta päivin saapua. :) Tulee olemaan aivan mahtavaa mennä kotiin, koska äiti ja isä eivät tiedä mitään miun paluusta! Ne tulee yllättymään todella valtavasti... Kivaa on ollut, mutta on ihana palata kotiin. Ruisleipää, piimää ja saunaa on valtaisasti kaivannut!! Koitan kotiinpalattuani laitella tänne muutamia parhaita kuvia viimeisiltä viikoilta :)
keskiviikkona, lokakuuta 17, 2007
perjantaina, lokakuuta 12, 2007
Home
I'm staring out into the night
And trying to hide the pain
I'm going to the place where love
and feeling good don't ever cost a thing,
And the pain you feel's a different kind of pain
I'm going home
to the place where I belong
where your love has always been enough for me
I'm running from you know I think you got me all wrong
I don't regret this life I chose for me
But these places and these faces are getting old
So I'm going home
Chris Daughtry: "Home"
keskiviikkona, lokakuuta 03, 2007
Leipää ja sirkushuveja
Viime viikonloppuna oli Gaetanin (pomoni) ja hänen vaimonsa Tammyn järkkäämät bileet heidän mökillä ja oli todella hauskaa. Tietysti vähän ulkopuolinen olo välistä, kun en ranskaa puhu, mutta olen nyt oppinut tuntee nuoremman porukankin toimistolta joten heidän kanssa tulee juteltua. Ja no, tulihan sitä juotua yksi jos toinenkin Smirnoff Ice.. :)
Olen viime päivät tehnyt töitä lähinnä Veroniquen kanssa. Hän on miun ikänen, vastavalmistunut metsätieteiden kandi (täällä kaikki ovat lähinnä kandeja eikä maistereita, koska kandin tutkinto on yleisempi.) Autan häntä biomassainventoinnissa ja meillä on ollut todella hauskaa. Harmi vaan, että rakas ohjaajani Pam ei anna miun tehdä töitä enempää Veron kanssa, vaikkakin Vero todella tarttis apua ja taas Pamin hommat on enemmän yksin tehtäviä. Hänen kanssaan mittaan n. 5 vuotiaan taimikon KAIKKIEN puiden pituuksia. Oiskohan vielä ruhtinaaliset 3000 puuta jäljellä... *HUOH* Helppoa, mutta tylsää.. Ja miksi en saa auttaa Veroa? Noh, näillä on nyt pahasti sukset ristissä ja tuntuu, että olen jossain leikkitarhassa keskellä nahistelua väliste. Ois kiva nauttia vikoista viikoista eikä tehdä jotain ylitylsää!
Ikävä kyllä en saa jostain syystä kuvia nyt ladattua, mutta toivottavasti seuraavan kerran...
Olen viime päivät tehnyt töitä lähinnä Veroniquen kanssa. Hän on miun ikänen, vastavalmistunut metsätieteiden kandi (täällä kaikki ovat lähinnä kandeja eikä maistereita, koska kandin tutkinto on yleisempi.) Autan häntä biomassainventoinnissa ja meillä on ollut todella hauskaa. Harmi vaan, että rakas ohjaajani Pam ei anna miun tehdä töitä enempää Veron kanssa, vaikkakin Vero todella tarttis apua ja taas Pamin hommat on enemmän yksin tehtäviä. Hänen kanssaan mittaan n. 5 vuotiaan taimikon KAIKKIEN puiden pituuksia. Oiskohan vielä ruhtinaaliset 3000 puuta jäljellä... *HUOH* Helppoa, mutta tylsää.. Ja miksi en saa auttaa Veroa? Noh, näillä on nyt pahasti sukset ristissä ja tuntuu, että olen jossain leikkitarhassa keskellä nahistelua väliste. Ois kiva nauttia vikoista viikoista eikä tehdä jotain ylitylsää!
Ikävä kyllä en saa jostain syystä kuvia nyt ladattua, mutta toivottavasti seuraavan kerran...
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)